Riikinkukko pingviinien maassa

Muutama viikko sitten tarttui kirjahyllystä käsiini Rastorin julkaisema kirja: Riikinkukko pingviinien maassa – oudot linnut yritysmaailmassa. Kirjan on kirjoittanut Barbara ”BJ” Hateley ja Warren H. Schmidt.

Se on kuin vastaus moniin kysymyksiin, joita työssäni jatkuvasti kohtaan. Se kertoo tarinan muodossa siitä, kuinka vaikeaa työyhteisöissä on joskus hyväksyä erilaisuutta. Se kertoo tarinaa työelämän tasapäistämisen vaatimuksista sekä samanaikaisista ristiriitaisista tarpeesta ja vaateista käyttää työssään omaa erityisosaamistaan.

Kyseisessä kirjassa riikinkukko palkataan pingviinien keskelle työyhteisöön juuri siksi, että hän toisi työryhmään tullessaan uusia tuulia. Aluksi riikinkukko varovaisesti katselee ympärilleen. Sitten kun hän viimein uskaltaa alkaa toimimaan omalla tyylillään sekä käyttämään vahvuuksiaan, on työryhmästä tuleva palaute sitä, että ”toimisit hyvin, mutta kun…” Riikinkukko kuuntelee palautetta aikansa, kunnes toteaa, ettei tämä ole hänen työpaikkansa.

Riikinkukko lähtee etsimään uutta työtä ja löytääkin viimein mieleisensä. Hän löytää Mahdollisuuksien maan. Se on asenne, jossa ihmisellä on tilaa toimia omalla tyylillään, omilla vahvuuksillaan. Nyt hän kokee löytäneensä työpaikan, jossa hänen on hyvä toimia.

Kirjassa kerrotaan myös monista muista linnuista, joilla on myös Riikinkukon tapaan paljon erityisosaamista, mutta jotka eivät pysty sitä käyttämään, ennen kuin löytävät riikinkukon tapaan Mahdollisuuksien maan.

Onko Sinun työyhteisösi pingviinien vai mahdollisuuksien maa? Onko työyhteisössäsi todellista tilaa käyttää omaa osaamistaan sekä oppia uutta? Vai meneekö työyhteisössäsi tasapäistämisen paine omien vahvuuksien käyttämisen ja uuden oppimisen edelle?

Professori Risto Harisalo käytti eräässä juhlaseminaarissa 8.5.2012 puheenvuoron siitä, kuinka johtaa ennakoimattomasti muuttuvaa työryhmää sekä myös yhteiskuntaa?

Hänen konseptinsa oli selkeä:” Tehokkuus arvona ei ole enää toimiva. Rinnalle tarvitaan dialogia, vuoropuhelua sekä me-henkeä. Sen lisäksi on vapauduttava asiantuntijuuden ”pakosta”. Asiantuntijuutta tärkeämmäksi arvoksi tulisi nostaa uuden oppiminen. Jatkuvien muutosten keskellä pärjäävät sellaiset työntekijät ja esimiehet, jotka suostuvat menemään työpaikalleen asenteella, että mitä uutta voin tänään oppia työssäni?”

Harisalon ajatuksiin on helppo yhtyä. Hänen ajatuksensa ovat hyvin työnohjauksellisia. Työnohjauksessa kyse on pohjimmiltaan dialogin, vuorovaikutuksen, uuden oppimisen ja me-hengen lisäämisestä. On tärkeää löytää foorumeita, joissa voi tarkastella omia asenteitaan. Sellaisen foorumin tarjoaa työnohjaus.

Ollaan yhteydessä, yhteistyössä!
Kesäisin terveisin Kati

Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.